Ratamestarin lausunto

Ratamestarin rutinat

Jotain Leiviskänkallioiden seudun maastoista kertoo, että kartan tekijä ei kahtena edelliskesänä ole kartoitus- ja lakankeruukiireistään huolimatta malttanut olla mestaroimatta myös ratoja. Vihdoin nyt kolmas kerta antoi armon myös allekirjoittaneelle nauttia radanlaadinnan hekumasta suunnistusparatiisissa.

Ensimmäisen koronavuoden kisat käytiin alueen kaakkoisosalla, ja siitä on edetty jääkauden pakenemissuuntaan luoteeseen. Toissavuoden Tynnörivaaran loivapiirteisen kalliomäkialueen ja Kujanginkankaan jyrkkäpiirteisen supikon sijaan nyt on tarjolla viimevuotisen Leiviskänkallioiden erämainen  kalliomäkialue ja uuden luoteisosan Marjasuon mäntyvaltainen kalliokumpare-suo -mosaiikki muutamalla korpikuusikolla höystettynä.

Pienipiirteinen maasto vaatii ennen muuta sujuvaa kartanlukutaitoa, mikä painottuu lauantain runsasrastisilla keskimatkoilla Leiviskänkallioiden ydinalueella. Sunnuntain jonkin verran lyhennetyillä pitkillä matkoilla on myös pidempiä reitinvalintaakin kysyviä rastivälejä. Jos oma mielikuvasi maastosta ei jossain kohtaa vastaa karttakuvaa, on syytä korjata edellistä, sillä jälkimmäinen kyllä vastaa maastoa - kiitos P. Hiltusen luotettavan, tasalaatuisen kartoituksen.

Mikään polkujuoksutapahtuma ei ole kyseessä, sillä kartalla ei ole pätkääkään varsinaista polkua, vain joitakin ajouria ja pari metsäautotietä (joita useimmat pääsevät hyödyntämään vain tienylityksissä). Maasto on kuitenkin hyväkulkuista - etenemistä hidastavat vain vähän kaakkoisosassa myrskyn kaatamat ja luoteisosan talousmetsässä harvennuskoneen kellistämät puut.

Loppurutistukseksi kolme varteenotettavaa vinkkiä: Kilpailukeskuksen läpi kulkevalla tiellä liikkuvat sekä autot että ihmiset - varo varsinkin vähävartisia vipeltäjiä! Maastossa on joitakin rasteja liki toisiaan - vältä se, mihin etelän metropolien suurseurojen pojjaat sortuivat Jukolassa! Rastiliput ja leimasinpukit on sijoitettu (ei piiloon, vaan) alas - suunnista lipulle asti!

M-M Grönholm