Ratamestarin lausunto

Leiviskänkalliot muodostuvat korkeista kallioista ja niiden välissä kulkevasta rotkosta. Metsä on mäntykuusivaltaista, sekapuuna kohtalaisesti koivua ja haapaa. Alue on eteläisen Nurmeksen merkittävin vanhan metsän kohde ja ainoita vanhan metsän saarekkeita Pielisen länsipuolella Juuan vanhojen metsien lisäksi. Osa Natura-alueen rämeistä ja korvista on ojitettu. Aluetta ympäröivät turvemaat on pääosin ojitettu. Rajauksen eteläosassa alueen halki kulkee voimalinja. (Suora lainaus Ympäristöhallinnon Natura 2000-kohteiden kuvauksesta)

Leiviskänkalliot on antanut nimensä vuoden 2021 Pielisrastien kisakartalle, mutta toki muitakin maastoja on käytössä. Keskimatka juostaan osin viimekesäisten Pielisrastien maastossa ja loppuosa radoista uudella alueella. Koko alueelle tyypillistä on jatkuva pienipiirteisyys ja hidastavana elementtinä kohtalaisesti tuulen kaatamia tai lumen katkomia puita maassa. Pisimmät radat yltävät Kujanginkankaan supikkoonkin.

Sunnuntain pitkällä matkalla päästään sitten Leiviskänkallioille, mutta ei näyttävimpään rotkolaaksoon. Metsähallituksen luontopalveluiden toivomuksesta ja suunnistajien turvallisuutta ajatellen rotkolaakson suo ja sitä reunustavat ylipääsemättömät jyrkänteet ovat kiellettyä aluetta. Kiellettyä aluetta ei ole merkitty kilpailukarttoihin. Radat on suunniteltu kulkemaan rotkon kahta puolta kallioharjanteilla siten, ettei optimireitinvalinta millään rastivälillä kulje rotkon pohjan kautta. Kaikki mikä maastossa pistää oranssina suunnistajan silmään, ei ole rastilippuja. Suojelualueen laajennus on merkitty tänä kesänä oranssein nauhoin ja muoviputkin.

Rasti- ja tukireittiradat ovat verrattain lyhyet, vajaat 2 km kumpanakin päivänä. Maasto ei ole näiden ratojen osalta erityisen nopeaa, mutta suunnistus riittävän turvallista.